Kevyt kirja-arvostelu: lastenromaani huumorin ystäville.
Prankenstein on hienosti koottu ja onnistunut kokonaisuus. Kaisa vei mua ainakin kuus-nolla! Kirjan puolessa välissä aloin kiristellä hampaita, että kauheaa, tämähän alkaa mennä kiusaamisihannoin puolelle. Että ei tuo ole enää oikein edes hauskaa… Mutta kirjassa olikin ihana opettavainen kulma, että päähenkilö Elmeri tulee samaan tulokseen. Huh!
Kirja on yllättävän syvällinen. Siinä on kiinnostavan kehittyvät henkilöhahmot. Minusta erityisen kiinnostava hahmo/tilanne on Elmerin sisko, joka on menettänyt onnettomuudessa toisen jalkansa. Hänestä on sen takia tullut kiukkuinen, katkera ja huonoa seuraa. Uskon, että tekisi hyvää monelle aikuisellekin lukea kirja! Loputtomasti ei voi vaan olla katkera ja kiukkuinen jostain asiasta, vaikka se olisi ollut kuinka epäreilua tahansa. On vaan pakko oppia päästämään irti ja mennä eteenpäin. Vaikka pitämällä menetetylle jalalle hautajaiset (jossa tarjoillaan jalan muotoisia viinikumeja) ❤️
Kirja on hassu, viihdyttävä ja tosiaan opettavainenkin, kuitenkaan alleviivaamatta sitä liikaa, joka jättää lukijalle oivaltamisen riemua.
Mari Ahokoivun mustavalkokuvitus sopii kirjaan erittäin hyvin täydentäen tarinaa. Ulkoasussa, kannen väreissä ja tyylissä on jotain tosi nostalgista.
Kiinnostavaa nähdä miten keväällä julkaistavassa Prankensteinin morsiamessa tarina saa jatkoa.
Osta/kuuntele kirja
