Jäälohikäärme. Kirjailija George R. R. Martin.
Napatessani kirjan kirjastosta mukaan, en kiinnittänyt huomiota kirjailijaan, vaan uskomattoman upeaan kuvitukseen. Se lupaili oikeaa fantasiakokemusta. Vasta lukemisen jälkeen tajusin kirjailijan kirjoittaneen myös Tulen ja jään laulu -fantasiasarjan, johon siis suosikkisarjani Game of Thrones perustuu! Ei ihme, että kirja puhutteli mua kirjaston alahyllyltä asti! On aina yhtä mahtavaa, kun menestyneet kirjailijat kirjoittavat myös lastenkirjoja.
Tarina alkaa kirjassa suoraan keskeltä, fantasiamaailmaa tai sen rakenteita ei turhia selitellä. Nopeasti kuitenkin tulee selväksi, että maat ovat sodassa ja lohikäärmeet sotilaiden ratsuina ovat normaaleita. Sen sijaan jäälohikäärmeet ovat mystisiä ja pelottavia hahmoja… Kaikkien muiden mielestä paitsi päähenkilömme Adara-tytön. Adara on talven lapsi; kylmä, etäinen ja totinen. Rakastan kirjoja, joissa lapsi kohtaa jonkin pelottavana ja myyttisenä pidettävän hahmon ja ystävystyy sen kanssa. Niin käy nytkin. Mitään söpöä tarinaa on kuitenkin turha odottaa.
Kirja on mitä loistavin ensikosketus oikein ”kunnon fantasiaan”, se on uskottava ja ennen kaikkea uskomattoman kaunis. Luis Royon kuvitus on kirjan kruunu ja sitä piisaa jokaisella aukeamalla. Kirja on helppolukuinen, tekstiä on kohtalaisen vähän.
Mutta koska kyseessä on vanhempi kirja, niin spoilaan lopun. [SPOILAUS] Loppu meinaan ärsytti itseäni! Tämä upea lohikäärme kuolee, eikä siinä kaikki, vaan Adarasta muuttuu myös sen myötä täysin tavallinen tyttö. Joo, ymmärrän, että se on tavallaan onnellinen loppu, mutta olisin silti itse rakastanut jotain jäälohikäärmekuningatar-lopetusta. Lukija kuitenkin rakastuu tytön outouteen ja sen pois riisuminen tuntuu vain oudolta. [/SPOILAUS]
Ikäsuositus: +9v. Pitäisin silti pienen varauksen, kirjassa kuitenkin kuolee päähenkilö ja kuvataan sotaa, haavoittuneita sotilaita jne. En ihan herkimmille antaisi iltasaduksi.
Kirja on lisätty Lukutähteen.
