Kevyt kirja-arvostelu: vauhdikkaassa huumoriseikkailussa olikin dekkarin elkeitä!
Olipas hauska tutustua Ernest Lawsonin lastenkirjaan ja todeta, että se oli ihan yhtä hauska kuin kirjailija itse näyttelijäntyössäänkin. Aloitin näin hitusen hölmösti kirjasarjan kolmannesta osasta, mutta en usko sen vaikuttaneen lukukokemukseen. Hyvin pääsin hyppäämään mukaan. Höpervoimat on kyllä todella herkullisesti keksitty ja tuo muuten perinteiseen luokkaretkimysteeriin ihan oman mausteensa. Eli kaikilla kirjan hahmoilla (paitsi tavis-Taavilla) on jokin höpervoima, kuten poikkeuksellinen rään eritys, korvista kasvavat leikkokukat tai lamaannuttavan epävireinen laulu. Kirja on nimensä veroisesti viattoman hauska, höpsö hölmöilykirja. Mutta mikä teki yllätyksen niin jossain vaiheessa sitä huomasikin lukevansa dekkaria, jossa etsivän virkaa toimittava Kiia kokosi kaikki epäillyt yhteen, kertoi havainnoistaan, paljasti kaikki salaisuudet ja lopulta syyllisen.
Vai paljastiko…
Suosittelen kirjaa iltasadusta alakoululaisille itse luettavaksi heille, jotka pitävät huumori- sekä vauhdikkaista seikkailukirjoista, mitkä eivät ole liian jänniä.
Mustavalkoisesta, hauskasta ja taidokkaasta, kuvituksesta vastaa Maria Makkonen.
