Siri Kolun Alle aallon aloittaa uuden Kaksoismaailmat sarjan. Kirja on harvinaisen eheä, vaikka kulkeekin kahdessa aikatasossa, kiehtova ja samalla jännittäväkin lastenromaani. Ensi alkuun kaupungin tuhoava tsunami tuntui aika villiltä aiheelta lastenromaaniin, mutta taitavan kirjailijan käsissä juoni ei mielestäni lipsunut kertaakaan ahdistavan puolelle. Se on mysteerin ratkomista, ei katastrofin odottamista.
Kirjan päähenkilöt ovat samaistuttavia, mutta elävät kuitenkin hieman erilaisessa maailmassa muuttaessaan usein, ollessaan tutkijoiden ja suurlähettilään lapsia. Niin Elektran ja hänen parhaan ystävänsä Maxxamin tiet eroavat eri maihin, mutta he pysyvät yhä yhteydessä videopuheluiden kautta. Elektran nähdessä todentuntuisia unia hukkumisesta, alkavat he tutkia niitä kuin videopeliä. Mukaan tutkimuksiin tulee myös uusi oppilas Cal. Heidän ystävyyteensä ja kipukohtiinsa on helppo tarttua.
Tarinan maailma on uskottava ja juoni rakentuu rauhassa, mutta samalla se koukuttaa nopeasti. No hukkuuko se Elekta lopulta vai ei?
Ja siihen päälle kun lyötiin vielä koira, niin mä olin tietenkin myyty.
Yksi kirjan suurimmista vahvuuksista on tapa, jolla unet ja kaksi eri todellisuutta limittyvät toisiinsa. Usein unien käyttö romaaneissa voi tuntua päälle liimatulta, liian symboliselta, sekavalta tai jopa turhalta, mutta tässä se soljui täydellisesti. Unijaksot eivät pysäytä tarinaa, vaan pikemminkin avaavat sitä kerros kerrokselta.
Kirja on myös Finlandia Junior -ehdokkaana, mielestäni oikeutetusti.
Ikäsuositus +12v.
Lisätty Lukutähteen.
