Kevyt kirja-arvostelu: lastenkirja kiusaamisesta ja yksinäisyydestä.
Satu-Lotta Pitkon esikoisteos Neela Neulansilmä on oodi leikille ja mielikuvitukselle. Se on muistutus siitä, että lapsuuden leikkiin heittäytyminen on vielä taikaa. Se on myös todentuntuinen leikkaus koulukiusaamisesta, avioerosta, muutosta sekä näistä seuraavasta kipeästä yksinäisyydestä lapsen silmin. Kirjassa kuvatut kiusaamiset menevät ihan fyysiseksikin: on tönimistä, lumipesua ja ilkitekoja haukkumisen lisäksi, että toki ikäsuositukset ovat aina yksilöllisiä, mutta mielestäni kirja silti sopii erinomaisesti esikouluikäisestä lähtien. Koska totta kai lastenkirjassa saadaan onnellinen loppu, jossa jopa opettaja Mursu-Leena herää aikuisbittiavaruudestaan huomaamaan Senjan ahdingon, kiusaajat ymmärtävät tehneensä väärin ja uusi ystäväkin löytyy. Sitä näissä tietysti joskus miettii, että lohduttaako se sitä kiusattua lukijaa, että kaikki loput ovat aina onnellisia? Jos lukijalla ei ole sitä samaa kokemusta. Mutta lastenkirjassa nyt ei oikein voi muunlaista loppuakaan olla? Dilemma. Tässä on kuitenkin hyvä pohjaopetus siitä, että asioista kannattaa puhua, jolloin sitä apua voi saada. Ja se vanhempien sokeuskin kiireen keskellä voi hälvetä ja asiat järjestyä.
Teos on herkkä, osuva ja eheä kokonaisuus.
