
Reetta Vuokko-Syrjänen: Harhakoto
Kevyt kirja-arvostelu: Paras lastenkirja hetkeen!
Tiedättekö sen tunteen kun lukee kirjan viimeisen sivun, sulkee kannen ja vain jää tuijottamaan sitä epäuskoisena loputtomalta tuntuvan ajan. Mitä mä just luin! Tämä kirja jos jokin, Reetta Vuokko-Syrjäsen Harhakoto, kuuluu mielestäni tänä vuonna Finlandia junior ehdokkaaksi! Tämä on nerokas, kaunis ja omaperäinen teos. Toisinaan niin riipivä kuvaus nuoren ihmisen elämän kivusta, että tunsin sydämeni puristuvan rusinaksi. Tämä kirja on yllättävä, erilainen ja kynsillään ihmisyydessä kiinni.
”Mulla on vaan ollut vähän huonot pari viikkoa. Tai vuotta. Tai elämä.”
Miten surulliseksi tulinkaan ajatuksesta, kuinka monen lapsen ja nuoren elämässä ei oikeasti ole ketään kuka huolehtisi tai välittäisi. Kukaan ei kannattele. Päähenkilön Anin elämässä on koulukiusaamista, köyhyyttä ja itsetuhoisia ajatuksiakin (tosin tämän takia pitäisin ikäsuosituksesta 12v.+ tiukasti kiinni). Suurinta antia kirjassa on kuitenkin henkilöhahmojen kasvu, joka on kuvattu hienovaraisen uskottavasti. Äiti skarppaa, jos ei nyt vuoden äiti – palkintoa saakaan, niin keskittyy tukemaan lastansa. Kirja kertoo välittämisen voimasta. Rakkaudesta ja traumoistakin.
Ja onhan siellä toimintaa ja maagista realismiakin pullasorsan muodossa, että mikään masentava ranteet auki kirja tämä ei ole, vaan lopulta aika nopealukuinen, ahmittava ja viihdyttävä paketti. Sorsa oli mielestäni erittäin hauska ja onnistunut valinta kirjekyyhkyksi ja jollain tavalla tarinan sankariksikin.
Suosittelen. Kaikille.
Submit your review | |
Post a Comment
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.