Kevyt kirja-arvostelu: lastenkirja roopelimaailmasta.
Kirjailija Mika Joensuuhan on paikallisesti tunnettu uskomattomista hyväntekeväisyysprojekteistaan. Yhteensä vuonna 2021 tehdyn Figukatsomo-projektin sekä Mestaruusottelu-lautapelin avulla on kerätty jo yli 27 000 € lasten ja nuorten mielenterveystyön hyväksi. Mikalle on myös myönnetty Vuoden peliteko 2024 -tunnustuspalkinto. Ammatiltaan hän on nuorisopäällikkö. Ei liene siis kenellekään yllätys, että Mikan esikoiskirja Lohikäärmekerho kertoo nuorten roolipelimaailmasta.
Osallistuin kirjan julkistamistilaisuuteen Jokelan kirjastolla 15.4. ja oli kiinnostava kuulla kirjan syntymästä. Jokela miljööltäänhän on muutenkin toiminut kirjailijalle inspiraation lähteenä. Mika luki kirjastaan pätkän, jossa päähenkilöt menivät kirjastoon, ja niiden todellakin saattoi nähdä vaeltavan samoilla käytävillä roolipelipaikkaa etsien. Monen muunkin lastenkirjailijan tavoin, kirja on kirjoitettu kirjailijan omalle lapselle iltasaduksi. Leikkisästi iltasatupaaneliksi kutsutulla koeyleisöllä ei kuitenkaan kuulemma ollut kovin paljoa korjausehdotuksia. Eikä niitä ollut juuri minullakaan.
Kirja on lämminhenkinen, itsellenikin nostalginen ysärikirja roolipeliteemalla. Onko tämä kirja siis nykynuorille jo historiallinen romaani 😁 ? Korvalappustereot, riisimurot aamupalaksi ja lankapuhelin. Ehkä se on. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain, päähenkilöiden elämästä kertova, sekä tarina heidän pelaamastaan fantasiamaailmasta. Kahden tarinan juoksutus toimi yllättävänkin hyvin ja sitä saa tavallaan kaksi kirjaa yhden hinnalla.
Kirja on kiinnostavan erilainen, en ole mihinkään samantyyppiseen törmännyt aikaisemmin. Aiheestaan huolimatta se ei vaadi mitään tietoa tai kiinnostusta roolipelejä kohtaan, mutta varmasti auttaa ymmärtämään peliä paremmin. Roolipelien merkitystä kirjan nuorille kuvattiin myös kiinnostavilla yksityiskohdilla, kuten Janne, joka oli aina myöhässä joka paikasta olikin roolipelatessa yllättäen etuajassa. Kirja on esikoiseksi eheä kokonaisuus, olisin ainoastaan kaivannut hieman oikomista siirtymiin. Pidin erityisesti Misse-kissasta toistuvana elementtinä. Misse oli aina saattamassa, seurailemassa ja mukana kuten kissojen kuuluu ❤️
