Martin Widmark: Kauhujen saari
Kevyt kirja-arvostelu: nuorten kauhukirjassa ratkotaan mielisairaalan historiassa nuorten naisten kuolemien mysteeri.
Moni tietääkin mun rakastavan lasten- ja nuorten kauhukirjoja, joten ehkä ei ollut ihme, että näppiini eksyi kirjastosta kirja Martin Widmarkin ”Kauhujen saari”. Kirja on tosin jo aika etova, se on tuhriintunut ja sen väliin on liiskaantunut ötökkä, kirja haiseekin. Mutta se tekee myös mut iloiseksi: tätä kirjaa on luettu! Eikä täysin suotta. Tarinan jännite kerätään heti alussa, kun päähenkilöt David ja Larissa löytävät hylätyn mielisairaalan sekä nuorten naisten hautoja. Mutta sitten välissä on sellaista kvanttifysiikkaa, että uniset aivoni taisivat skipata puolet siitä mitä luin. Toisaalta osaan arvostaa sitä, että kirjailija on halunnut selittää uskottavan teorian siitä, miten nukketeatteri voi herättää historiaa henkiin. Tarpeetonta se mulle, fantasian ystävälle, silti oli. Kirjassa on myös aika paljon teineille epäuskottavaa dialogia uskonnosta ja esim. natsisaksastakin. Sen jälkeen alkaa tosin taas toiminnallinen loppu, joka meneekin melkoisen hurjaksi. En tiedä kirjan kustantajan ikäsuositusta, mutta itse nostaisin sen +12v:n.
Kirja on kritiikeistäni huolimatta mielestäni hyvä! Ahmin sen liki kertapuraisulla, välillä oikein tunsin kuinka kroppani jännittyi ja takakannen suljettuani harmittelin kirjan pikaista loppumista.
Suosittelen kirjaa siis teineille, jotka pitävät jännityskirjoista ja jaksavat lukea ajoittain vaikeaselkoisempaakin tekstiä.