Johanna Witick: Oravalaakson tarinat. Ossi ja Titityy (osa 1.)
Kevyt kirja-arvostelu: sekava sarjakuvaromaani sai lapselta täydet pisteet.
Tämä oli taas kirjoja, joita selasin itse, että ööh… En tiedä onko tämä mun juttu (huumoria, sekavan näköisiä puhekuplia suorastaan silmiä särkevän kirkkaissa väreissä) ja kirja jäi sitten käsistä pöydänkulmalle. Ajattelin, että tutustun siihen paremmin myöhemmin. Siitä sen oli kuitenkin itsenäisesti napannut tyttäreni. Huomatessani, että se oli luettu kysyin tietenkin heti, että mitä hän siitä tykkäsi – ja kirjahan sai melkoiset ylistykset! Kirjaa lärättiin innoissaan ja mulle esiteltiin eri hahmoja, joista etenkin identiteettikriisiä poteva kettu herätti kikatukset ilmoille (kettu ilmeisesti pukeutuu pupupukuun, kieltämättä kuulostaa hauskalta) sekä erilaisia tapahtumia. Joten lopputulemana sanoisin, että kirja on kohderyhmälleen täysi 10/10, vaikka se nyt itseltä jäikin lukematta.