Mervi Heikkilä: Aijalin saaren tarut trilogia
Mervi Heikkilän Aijalin saaren tarut trilogia taitaa olla niitä aika ensimmäisiä kotimaisia lastenromaaneita joita luin lapselleni – ja sehän oli suorastaan epäreilua muille, sillä rima asetettiin siinä kohtuuttoman korkealle! Halusin nyt lukea sen uudestaan ihan vain kokeillakseni yhäkö se kolahtaa, sekä tehdäkseni siitä kysymykset Lukutähteen, innostaakseni muitakin tarttumaan kyseisiin kirjoihin.
Aijalin saaren tarut on uskottava ja kiehtova tarina ihanan villistä, tuittupäisestä Pöllö-tytöstä, joka asuu metsänlaidalla sokean äitinsä kanssa. Kun Pöllö kuulee rakenteilla olevasta kultamyllystä, joka tuhoaisi koko metsän sekä ystävystyy kahden pojan kanssa, alkaa todellinen seikkailu historiallisessa fantasiamaailmassa. Fantasiamaailma termistöineen on luotu taidokkaasti, se ei jätä mulle mitään kysymyksiä tai ihmetyksiä auki (okei, mietin mä miltä jäärät näyttävät). Jokainen kirja on oma kokonaisuutensa, josta seuraava osa kuitenkin jatkuu tasan siitä kohdasta mihin edellinen loppui. Ensimmäisessä osassa ”Revonpuro” seikkaillaan pelastamassa Pöllön lähimetsää, haetaan maailmaan tuntumaa riivojen ja jäärien kanssa, toisessa osassa ”Tuulenkala” Pöllö seikkailee kaupungissa vastassaan mustakaavut (mustakaavut jäävät kyllä hieman kaukaisiksi vihollisiksi, ehkä enemmän keskitytään kuitenkin noitajuttuihin sekä pienempään pahikseen Toomakseen) ja kolmannessa osassa pistetäänkin sitten sotaa aluilleen. Joskin kyllä trilogian päätös enemmän lopulta kertoo Pöllön matkasta noidaksi ja suhteesta isäänsä.
Pöllön, joka on kasvanut ilman isää ja ystäviä, on vaikea luottaa muihin ihmisiin, saatikka pyytää heidän apuaan. Pöllö kuitenkin oppii luottamaan tapaamiinsa poikiin, Hiiskuun ja Matrukseen, jotka jäävätkin päähenkilöiksi koko trilogian ajaksi. Hiiskun kanssa Pöllöstä tulee verisisaruksia. Matruksella ja Pöllöllä on taas selvästi jännitettä ja ihastusta ilmassa heti ensitapaamisesta, mutta se tuodaan ilmi lähinnä kinastelulla, kilpailulla ja mustasukkaisuudella. [SPOILAUS]Hiukan mua jäi harmittamaan trilogian päätös Matruksen osalta. Olisin olettanut sen vihdoin saavan jonkin ratkaisun tai lupauksen edes huomisesta, mutta tämä nuorten ihastus poljettiin yhä vain maailman jalkoihin. [/SPOILAUS LOPPUU]
Pöllö voi aina luottaa ystäviinsä, jotka joutuvatkin pelastamaan tuittupäisen Pöllön pinteestä tuon tuosta.
Kirjoissa on kiehtovasti mukana suuria teemoja: naistenoikeuksia, ensimmäinen ihastus, luottamus ja rohkeus. Kirja on ennen kaikkea ala-asteikäisille suunnattu suuri fantasiaseikkailu helposti luettavassa paketissa. Ja kyllä, rakastin trilogiaa toisellakin lukukerralla!
”Murehtiminen on mielikuvituksen väärinkäyttöä” – Rupert, Pöllön eno.
Osta/kuuntele kirja
Lue kirjan esittely/arvostele kirja Lastenkirjat.net hakemistossa
Submit your review | |
